humpuuki
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]humpuuki (6)
- huijaus, petkutus
- perätön, pilailumielessä esitetty väite
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhumpuːki/
- tavutus: hum‧puu‧ki
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | humpuuki | – |
genetiivi | humpuukin | – |
partitiivi | humpuukia | – |
akkusatiivi | humpuuki; humpuukin |
– |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | humpuukissa | – |
elatiivi | humpuukista | – |
illatiivi | humpuukiin | – |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | humpuukilla | – |
ablatiivi | humpuukilta | – |
allatiivi | humpuukille | – |
muut sijamuodot | ||
essiivi | humpuukina | – |
translatiivi | humpuukiksi | – |
abessiivi | humpuukitta | – |
instruktiivi | – | – |
komitatiivi | – | humpuukeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | humpuuki- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]< ruotsi << englanti[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- humpuuki Kielitoimiston sanakirjassa
- humpuuki Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Humpuuki. Kotimaisten kielten keskus
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.