Namie Amuro

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Namie Amuro
安室奈美恵
Henkilötiedot
Syntynyt2. syyskuuta 1977 (ikä 47)
Muusikko
Taiteilijanimi Namie Amuro, 安室ちゃん ja 奈美恵ちゃんView and modify data on Wikidata
Laulukielet Japani
Aktiivisena 1992–1995 (Ryhmä)
1995–(Soolo)
Tyylilajit J-pop, R&B, Dance
Soittimet Laulu
Yhtyeet Super Monkey's, Suite Chic
Levy-yhtiöt Avex Trax
Aiheesta muualla
namieamuro.jp

Namie Amuro (jap. 安室奈美恵, Amuro Namie, s. 20. syyskuuta 1977) on japanilainen J-pop- ja R&B-artisti, Amuro on myös uransa alussa toiminut näyttelijänä.

Amuro on ilmoittanut vuonna 2018 pitävänsä viimeisen konserttinsa.[1]

Amuro teki debyyttinsä Super Monkey's -tyttöbändissä vuonna 1992.[1] Ryhmä kävi läpi monta jäsen- ja nimenmuutosta. Lopulta Amuro siirtyi luomaan uraa soolo-artistina ja lähti ryhmästä, josta loppuen lopuksi tuli MAX-tyttöbändi. Amuro on yksi Japanin suurimmista ja suosituimmista J-pop-tähdistä. Hän on koko uransa aikana myynyt yhteensä noin 33 miljoonaa levyä, ja on Japanin historian 15. myydyin artisti.

Amuro teki debyyttinsä singlellä Body Feels EXIT. Hänen albumiaan Sweet 19 Blues myytiin 3,7 miljoonaa kappaletta, ja rikkoi sen aikaisen ennätyksen. Vuonna 1996 hänestä tuli kaikkien aikojen nuorin artisti, joka on voittanut Japan Record Awards -komitean parhaan artistin palkinnon. Hän voitti palkinnon seuraavanakin vuonna.

Vuoden 1997 lopussa Amuro piti tiedotustilaisuuden, jossa hän ilmoitti menevänsä naimisiin ja olevansa raskaana. Vuonna 1997 ilmestynyt single CAN YOU CELEBRATE? on myyty yli 2 miljoonaa kappaletta, ja on Japanin 14. myydyin single. Vuoden 1998 toukokuussa hän synnytti pojan. Saman vuoden joulukuussa hän julkaisi comeback-singlensä I HAVE NEVER SEEN ja palasi listojen kärkeen. Seuraavana vuonna hänen äitinsä, Emiko Taira, murhattiin ja tämän seurauksena Amuro melkein lopetti uransa. Kuitenkin vuonna 2000 julkaistiin hänen albuminsa Genius 2000, joka sisälsi hittisinglen Never End.

Amuro on ”kruunattu” HipPopin kuningattareksiselvennä, josta hänen Queen Of Hip-Pop-albumi sai nimensä. Namien musiikkiura elpyi raskauden ja avioeron jälkeen Japanissa kunnolla vasta 2006 kun enemmän pop-henkinen albumi PLAY julkaistiin ja se toi Namielle ensimmäisen albumilistan ykköstilan yli kuuteen vuoteen.

Amuro julkaisi 12.3.2008 singlen 60s70s80s, joka pääsi singlelistan ykkössijalle toisella viikollaan. Se on Namien singlelista ykköspaikalla kiivennytselvennä julkaisu, vuonna 1999 I HAVE NEVER SEEN singlen jälkeen. Samana vuonna hän julkaisi kokoelma-albumin Best Fiction, joka myi yli 1 800 000 kappaletta. 2009 Amuro julkaisi WILD/Dr. singlen, joka kipusi heti ensimmäisellä viikollaan listaykköseksi. Kappaleet löytyvät myös sittemmin ilmestyneen Past<Future albumilta, joka on viidessä maassa päässyt listaykköseksi. Kesällä 2010 Namie julkaisi Break it/Get myself back singlen.

2011 kesään mennessä hän on julkaissut yhden albumin ja singlen. Checkmate! sisältää eri artistien kanssa tehtyjä kappaleita menneeltä vuosikymmeneltä. Vierailevia artisteja on mm. Verbal, AI, Lil Wayne ja korealainen tyttöbändi AFTER SCHOOL. Albumin ilmestymistä siirrettiin kuukaudella Japanissa tapahtuneen tsunamin vuoksi. Kesällä ilmestyi single NAKED/Fight Together/Tempest joka kipusi ensimmäisellä viikollaan toiseksi. Singlestä Fight Togetheria käytettiin One Piece -animen alkumusiikkina ja Tempest kappaletta saman nimisen draaman tunnusmusiikkina. Hän juhli vuonna 2011 alkaneella kiertueellaan 20-vuotista uraansa.

Amuro on tehnyt myös yhteistyötä mm. Vidal Sassoonin, Coca-Cola Zeron KOSE ESPRIQUEn ja McDonald'sin kanssa.

Namie Amuro on yksi Japanin suurimmista muoti-ikoneista. 1990-luvulla hän sai aikaanselvennä Amuraa-tyylin, johon kuuluvat mm. saappaat, ruskettunut iho, tummat hiukset ja ohuet kulmakarvat. Hän myös kasvatti tatuointien ja kynsitaiteiden suosiota. Vuonna 2009 hän oli ”vuoden muoti-ikoni” -äänestyksessä kärkisijalla.

Amuron äiti oli japanilais-italialainen ja isä on japanilainen. Amuro ja hänen ex-aviomiehensä SAM erosivat vuonna 2002 runsaan neljän vuoden avioliiton jälkeen. Heillä on yhteinen poika nimeltään Haruto (s. touko/1998).

  • Dance Tracks Vol.1 #1 (Namie Amuro & Super Monkeys) (16. lokakuuta 1995)
  • Sweet 19 Blues #1 (22. heinäkuuta 1996)
  • Concentration 20 #1 (24. heinäkuuta 1997)
  • Genius 2000 #1 (26. tammikuuta 2000)
  • Break the Rules #2 (20. joulukuuta 2000)
  • Style #4 (10. joulukuuta 2003)
  • Queen of Hip-Pop #2 (13. heinäkuuta 2005)
  • PLAY #1 (27. kesäkuuta 2007)
  • Past < Future #1 (16. joulukuuta 2009)
  • Uncontrolled (27. kesäkuuta 2012)
  • FEEL (10. heinäkuuta 2013)
  • _genic (10. kesäkuuta 2015)

Kokoelma-albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Original Tracks Vol.1 #3 (30.syyskuuta 1996)
  • 181920 #1 (28. tammikuuta 1998)
  • Love Enhanced Single Collection #3 (13. maaliskuuta 2002)
  • BEST FICTION #1 (30. heinäkuuta 2008)
  • Checkmate! #1 (27. huhtikuuta 2011)
  • Ballada (4. kesäkuuta 2014)
  • Finally (8. marraskuuta 2017)
  • Body Feels Exit #3 (25. lokakuuta 1995)
  • Chase the Chance #1 (4. joulukuuta 1995)
  • Don't Wanna Cry #1 (13. maaliskuuta 1996)
  • You're My Sunshine #1 (5. kesäkuuta 1996)
  • Sweet 19 Blues #2 (21. elokuuta 1996)
  • a walk in the park #1 (27. marraskuuta 1996)
  • Can You Celebrate #1 (19. helmikuuta 1997)
  • How to Be a Girl #1 (21. toukokuuta 1997)
  • Dreaming I Was Dreaming #1 (27. marraskuuta 1997)
  • Can You Celebrate (uudelleenjulkaisu) #1 (25. joulukuuta 1997)
  • I Have Never Seen #1 (23. joulukuuta 1998)
  • Respect the Power of Love #2 (17. maaliskuuta 1999)
  • Toi et Moi #3 (7. heinäkuuta 1999)
  • Something 'Bout the Kiss #3 (1. syyskuuta 1999)
  • Love 2000 #4 (1. tammikuuta 2000)
  • Never End #2 (12. heinäkuuta 2000)
  • Please Smile Again #2 (4. lokakuuta 2000)
  • Think of Me / No More Tears #7 (24. tammikuuta 2001)
  • Say the Word #3 (8. elokuuta 2001)
  • I Will #7 (14. helmikuuta 2002)
  • Wishing on the Same Star #2 (11. syyskuuta 2002)
  • Shine More #8 (5. maaliskuuta 2003)
  • Put 'Em Up #7 (16. heinäkuuta 2003)
  • So Crazy / Come #8 (16. lokakuuta 2003)
  • Alarm #11 (17. maaliskuuta 2004)
  • All For You #6 (22. heinäkuuta 2004)
  • Girl Talk / The Speed Star #2 (14. lokakuuta 2004)
  • Want Me, Want Me #2 (6. huhtikuuta 2005)
  • White Light / Violet Sauce #7 (16. marraskuuta 2005)
  • Can't Sleep, Can't Eat, I'm Sick / Ningyo (人魚) #2 (17. toukokuuta 2006)
  • Baby Don't Cry #3 (24. tammikuuta 2007)
  • FUNKY TOWN #3 (4. huhtikuuta 2007)
  • 60s 70s 80s #1 (12. maaliskuuta 2008)
  • WILD/Dr. #1 (18. maaliskuuta 2009)
  • Break it/Get Myself Back #3 (28. heinäkuuta 2010)
  • NAKED/Fight Together/Tempest #2 (27. heinäkuuta 2011)
  • Sit! Stay! Wait! Down! / Love Story #3 (7. joulukuuta 2011)
  • Go Round / Yeah-Oh! #4 (21. maaliskuuta 2012)
  • Big Boys Cry / Beautiful #4 (6. maaliskuuta 2013)
  • TSUKI #3 (29. tammikuuta 2014)
  • Brighter Day #8 (12. marraskuuta 2014)
  • Red Carpet #2 (2. joulukuuta 2015)
  • Mint #4 (18. toukokuuta 2016)
  • Hero #6 (27. heinäkuuta 2016)
  • Dear Diary/Fighter #3 (26. lokakuuta 2016)
  • Just You and I (31. toukokuuta 2017)

Konsertit ja kiertueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Namie Amuro tour 1997 a walk in the park
  • Amuro Namie First Anniversary Live in Marine Stadium
  • Namie Amuro Concentration 20 Live in Tokyo Dome
  • Namie Amuro Tour ”Genius 2000”
  • Namie Amuro Tour 2001 ”Break the Rules”
  • Namie Amuro So Crazy Tour Featuring Best Singles 2003–2004
  • Space of Hip-Pop: Namie Amuro Tour 2005
  • Namie Amuro Best Tour ”Live Style 2006”
  • Namie Amuro ”Play” Tour 2007–2008
  • Namie Amuro ”Best Fiction” Tour 2008–2009
  • Namie Amuro ”Past<Future” Tour 2010
  • Namie Amuro 20th Anniversary ”Live Style” Tour 2011
  • Golden Arrow Award 1995 singelstä Chase the Chance
  • Grand Prix Award, Japan Record Awards 1995 kappaleesta Don't Wanna Cry
  • Grand Prix Award, Japan Record Awards 1997 kappaleesta Can You Celebrate?
  • MTV Video Music Awards Japan 2002 Inspiration Award Japan
  • MTV Video Music Awards Japan 2003 Best Collaboration
  • MTV Video Music Awards Japan 2004 Best R&B Video
  • MTV Video Music Awards Japan 2005 Best R&B Video & Most Impressive Performing Asian Artist
  • MTV Video Music Awards Japan 2008 Best R&B Video & Best Female Video
  • 50th Japan Record Awards 2009. the best album of the year
  • SPACE SHOWER VIDEO MUSIC AWARDS 2009 BEST ART DIRECTION VIDEO & BEST VIDEO OF THE YEAR
  • World Music Awards 2010 Best Artist From Asia
  • Toki wo Kakeru Shoujo (1994)
  • That's Cunning! Shijo Saidai no Sakusen (1996)
  • Yonigeya Honpo (2000)
  1. a b Japan Says Goodbye To Its Queen of Pop 14.9.2018. Kotaku. Viitattu 15.9.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]