kombo
Suomi
Substantiivi
kombo (1)
- (musiikki, arkikieltä) esivahvistimen, vahvistimen ja kaiuttimen sisältävä laite termi?
- (arkikieltä) yhdistelmä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kombo | kombot |
| genetiivi | kombon | kombojen |
| partitiivi | komboa | komboja |
| akkusatiivi | kombo; kombon |
kombot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kombossa | komboissa |
| elatiivi | kombosta | komboista |
| illatiivi | komboon | komboihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kombolla | komboilla |
| ablatiivi | kombolta | komboilta |
| allatiivi | kombolle | komboille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kombona | komboina |
| translatiivi | komboksi | komboiksi |
| abessiivi | kombotta | komboitta |
| instruktiivi | – | komboin |
| komitatiivi | – | komboine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kombo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
1. vahvistimet ja kaiuttimen sisältävä laite
|